Pia Kousa
Optinen teatteri
    14.10.2010 – 7.11.2010


suurenna

Näyttelyn nimi viittaa väljästi ranskalaisen Émile Reynaudin Optiseen teatteriin, 1800-luvun loppupuolen taikateatterien aikalaiseen, fantasmagorian ja taikalyhtyesitysten traditioita jatkaneeseen ja elokuvaa edeltäneeseen julkiseen esitysperinteeseen.

Erilaiset kokeilut ja yritykset "herättää henkiin" pysähtynyt kaksiulotteinen kuva muodostavat yhdessä elävän kuvan historian jatkumon. Tästä historiasta voidaan löytää useitakin optisiksi teattereiksi kutsuttuja yksittäisiä keksintöjä, optiseen illuusioon, peileihin tai heijastuksiin perustuvia leluja ja kojeita, jotka ovat tarjonneet katsojalle intiimimmän näkökokemuksen julkisen spektaakkelin sijaan. Nämä monet keksinnöt ovat läheisesti kytköksissä myös näyttelyn teosten rakenteellisiin lähtökohtiin.

Galleria Aarnin seinän kokoisesta ikkunasta avautuva metsänäkymä käy vuoropuhelua näyttelyn teosten kanssa. Teosten kuva-aiheissa metsä ja luonto esiintyvät keskeisinä elementteinä. Kysymyksen asettelut taideteoksen, kuvan, illuusion, jäljittelyn ja todellisuuden suhteesta, sekä samalla maisemakäsitteestä ja maiseman katsomisesta, sitovat galleriatilan ja siinä esillä olevat teokset yhteen.

Näyttelyn teokset koostuvat pääosin valokuvista jotka yksittäisessä teoksessa useampaan tasoon läpikuultavina kerroksina sijoitettuina muodostavat vaikutelman kolmiulotteisuutta lähenevästä kuvasta. Valokuvan olemus on itsessään ikkunan tai peilin kaltainen. Se on eräänlainen renessanssin perspektiivimaalauksen jatke, todellisuutta kaksiulotteisena jäljittelevä ja samanaikaisesti sekä dokumentoiva että fiktiivinen.

Siirry sivun alkuun