Kaija Mäenpää
I N T E R I O R E
    18.9.2008 – 12.10.2008

 

Näyttelyssä rinnastuvat kaksi tilakokemusta, prologeina valokuvasarja ladoista vuodelta 1989 ja valokuva kirkkotilasta vuodelta 2000.
Ottaessani valokuvia ladoista ilmeisesti hylätyllä pellolla otin myös mittoja ladon ovista. Näitä mittoja käytin jo senaikaisten maalausteni ovien ja ´kirjan` sivujen mitoissa. Lato tilana jäi mieleeni ja aloin käsitellä aihetta vuonna 2004. Vaikka kuvaamani latomaisema on suomalaista maaseutua, koen aiheen enemmänkin yleisesti mielen sisätilana sekä muistamisen, muistin katoamisen ja muistin muuttumisen kautta.

Keväällä ja kevättalvella 2007 työskentelin viimeksi Italiassa, Grassinassa, jatkaen sakraalin tilan, valon ja maalauksen (sisältäen elämän) suhteen tutkimista.

Tilaan on säilööntynyt elämä, tilassa olleiden ja sen läpi kulkeneiden elämä ja keho.
Elämäni heijastelee tilassa ja minuun heijastuvat tilassa aiemmin olleet.

Tilassa on läsnä se tragedia, miten ihminen ainoastaan itse kokee elämänsä sisätilan ja miten tuntemattomaksi ihminen muille jää.
Ja toisaalta tragedian raukeaminen siinä pisteessä kun kulkee yli ajan. Yli kerrostumien tai kerrostumiin sulautuen.

Vaikka maalausten rakenne on esimerkiksi konkreettisen tilan ja tajunnan sisätilan dialogia, astumista tilaan ja tilan aukeamista, olen alkanut kokea ovet metaforana paljastamisesta ja peittämisestä, epäselvyydestä ja selvyydestä. Samankaltainen suhde minua kiinnostaa kuvan ja kirjoituksen välillä sekä kuvan esittävyyden asteessa. Vaikka maalaus on ´auki` usein näyttelyssä, voi maalaus ollakin vain se hetki, kun tila aukeaa mielessä.

Kaija Mäenpää

Siirry sivun alkuun