Vantaan Taiteilijaseura
Samuli Nieminen / Willem Krijgsman /Sami Korkiakoski
    9.1.2008 – 3.2.2008

Vantaan taiteilijaseura / Espoon Kuvataiteilijat - vaihtonäyttely:

Espoon Kuvataiteilijat ry:n ja Vantaan taiteilijaseura ry:n keskinäinen vaihtonäyttely. Espoon Kuvataiteilijoiden näytelyaika Galleria Gjutarsissa Vantaalla oli alkusyksystä 2007 ja nyt on Vantaan taiteilijaseuran vuoro vierailla Espoossa Galleria AARNIssa.Kutsuvan taiteilijaseuran näyttelytoimikunta on valinnut vierailevan taiteilijaseuran taiteilijat hakemusten perusteella. Vantaan taiteilijaseurasta esittäytyvät Sami Korkiakoski, Samuli Nieminen ja Willem Krijgsman.

 

 "Piirrän puistossa salaiseen kirjaan. Menen työhuoneelle ja teen maalauksen. Musiikki on soinut mielessäni koko ajan. Olen löytänyt kannettavasta cd-soittimestani tunteen. Maalausjäljen, joka kertoo minun elämästäni sellaisena kuin se on." Sami Korkiakosken työskentelyn lähtökohtia ovat musiikki ja tarina. Musiikki vaikuttaa voimakkaasti hänen työskentelyynsä sävellysten toimiessa porttina tiedostamattomiin tunteisiin. Tärkeintä on maalausele, liike ja tunnelma. Hän työstää tietynlaista omakuvaa, joka on syntynyt harkitun ja harkitsemattoman sekä esittävän ja abstraktin vuoropuheluna. Peittäminen ja ylimaalaaminen ovat keskeinen osa työskentelyä.

"Hymni: Kaikuja sisäisestä galleriasta"
Willem Krijgsmanin teokset näyttelyssä ovat savesta spontaanisti tehtyjä muotokuvia vuosilta 2005-07. Sarja kasvoja "sisäisestä galleriasta". Yhdessä ne muodostavat kuoron, jonka hän on nimennyt "Requiem-kuoroksi". Kuoro laulaa hymniä - jokainen sisimmässään...

"Katso äiti mitä mä tein..."
Pääasialliseksi taidemuodokseen Samuli Nieminen katsoo Näyttelyn. Tämä tarkoittaa sitä, että teos syntyy vasta itse näyttelytilassa eikä yksittäinen työ ole koskaan irti kokonaisuudesta. Objekteja voi tarkastella yksittäisinä esineinä mutta se ei ole hänelle tärkeää, tärkeää on se, miten tila rakentuu ja minkä tunteen teokset yhdessä aikaan saavat. Tässä näyttelyssä Nieminen on lähtenyt liikkeelle aikuisen ja lapsen maailmojen koomisista yhteentörmäyksistä sekä siitä keinotekoisesta ristiriidasta joka vallitsee näiden maailmojen välillä. Hän on kerännyt lasten tekemiä kuvia (omiaan ja muiden) ja yhdistänyt ne töihin ikään kuin muistutukseksi siitä ettei kyseessä ole lopultakaan kovin vakava asia, vaan on sallittava yksinkertaisuuden ja paljaan ilon saapua silloin kun se haluaa. Joten hymyä huuleen, pelle on tullut vääntelemään ilmapalloeläimiä...

Siirry sivun alkuun