Johanna Ilvessalo
TILATEOKSIA
    16.9.2009 – 11.10.2009

 

Yhdeksi merkittäväksi lähtökohdaksi näyttelylle muodostui itse galleriatila. Sen lasiruudukosta koostuvaan ikkunaseinän metalliset ikkunakehikot muodostavat siitä palapelin. Samaa palapeliteemaa olen jatkanut muihinkin teoksiin. Kuudelle hiekkapuhaletulle lasille on painettu nuken kuvia palapelimaisesti. Alumiinille tulostetuissa kuvissa kokonaisuuden muodostavat veden heijastumat ja kuvat nukeista. Akryylipallojen sisältä katsovat nukkien silmät, samat katseet heijastuvat varjoina seinille.

Tässä näyttelyssä olen itsellenikin yllätykseksi palannut takaisin nukketeemaan. Näitä vanhoja, valmiiksi leikittyjä ja "käytteyjä" nukkeja kuvatessani olen tuntenut välillä lapsenomaista iloa, välillä taas jotain selittämätöntä, pelontapaistakin.

"Ilvessalo rakentaa tiheätunnelmaisia, usein objetien lisäksi äänistä ja valoista koostuvia kokonaistaideteoksia, kokemustiloja jossa katsoja sukeltaa unien ja muistojen sameisiin vesiin. Hän käyttää materiaaleja joilla on haju maku ja tuntuma; teräs, lasi valokuvat,vesi. Kylmää ja kuumaa, valoa ja pimeitä varjoja. Elämän hauraus ja haavoittuvaisuus, pelko, uhka ja epävarmuus kuulostavat synkilä aiheilta. Valitettavasti ne peilaavat monen tuntoja näinä mielettöminä aikoina. Ilvessalon teokset eivät aiheestaan huolimatta ole synkkiä. Teokset muistuttavat inhimmillisestä lämmöstä, mahdollisuudesta tehdä havaintoja ja oppia, ehkä jopa muuttaa jotain."
Tina Caven Anttolanhovin näyttelyjulkaisussa 2005.

Siirry sivun alkuun