Minna Mäkelä
Inner Outside
    4.2.2009 – 1.3.2009

 

Talvi on minulle vuodenajoista vaikein. Pimeys täyttää ensin näkökentän hiipien sieltä lopulta sisälle, osaksi kehoa. Sisäinen koleus ja vilu ovat tuntemuksista pahimpia, mutta samalla tekevät ihon hyvin tietoiseksi itsestään. Pakkasessa paidan sileä pinta muuttuu karkeaksi saaden herkän ihon käpristymään ja jopa mustelma tuntuu voimakkaammin kangasta vasten. Pimeyttä vastaan kääriydymme vaatteisiin, viltteihin ja unelmiin. Suojaudumme pimeydeltä mutta samalla myös kääriydymme siihen. Sisäinen talvehtiminen on mielentila, jota olen tavoitellut näyttelykokonaisuutta miettiessäni. Teokset eivät asetu esittämään ulkopuolista, eivätkä sisäistä tilaa vaan pikemminkin tilaa näiden välissä.

Teokset kertovat tarinaa jokapäiväisestä, mutta samalla yrittävät tavoitella tuntematonta. Ne ikään kuin keskustelevat rationaalisen ja irrationaalisen välillä. Tämän seurauksena piirustukset tai muut sekatekniikkatyöt ovat eräänlaisia prosessien muotokuvia. Teossarjassa Iholla kuvataan henkilöä teoksen sisällä, vasten sen pintaa painautuneena. Samalla teoksissa tavoitellaan erilaisia tuntemuksia iholla. Teosprosessissa nojataan voimakkaasti käytettäviin materiaaleihin, vaneriin, puuväreihin ja erilaisiin lakkoihin. Sarjaa kannattelevat voimakas aistimellisuuden tunne ja hienovireisyys. Minua kiinnostaa rakentaa teoksia, joissa tunnelmat ja ihan konkreettiset töiden osat johtavat mielikuvia eri suuntiin. Lopputulokset ovat kuin palapelejä, joiden eri osat puhuvat eri kieltä, muodostaen yhdessä oman yhtenäisen kokonaisuutensa. Tämä kuvastaa suhdettani todellisuuteen, jonka itsessään koen olevan hyvin monikerroksinen ja absurdi.

Teokset käsittelevät intiimejä, henkilökohtaisia kokemuksia suhteessa vallitsevaan ympäristöön, jonka väistämätön osa intiimitkin kokemukset ovat. Sisäinen talvehtiminen voidaan nähdä hyvin yksinäisyyteen vetäytyvänä mielentilana, mutta pyrin säilyttämään siinä myös hienovaraisen yhteyden toiseen. Teossarjassa Kääriytyminen ihmishahmot ovat pukeutuneet viltteihin, joissa heijastuvat sekä kaipuut toiseen ihmiseen että toiseen paikkaan. Teoksessa Somewhere Over The Rainbow - Two Meters Away taas tuodaan unelmia lähemmäksi, yritetään nähdä se mikä on lähellä sen sijaan että aina tavoiteltaisiin kauemmaksi.

Minulle kuvataiteellinen työskentely on edestakaisin poukkoilevaa virtausta ajatuksen ja tekemisen välillä ja näiden kahden ajoittaista liukenemista toisiinsa, jolloin itse tekeminen on jo ajattelua. Usein työprosessi vaatii antautumista teokselle ja sen voimalliselle imulle, jonka jälkeen voi taas heittäytyä takaisin tarkastelijan ja ihmettelijän rooliin. Parhaimmillaan kuvataiteellinen työskentely on tapa yrittää ymmärtää maailmaa, toisia ihmisiä ja itseäni osana sitä.

Siirry sivun alkuun