Markku Keränen
Tarinoita
    15.8.2007 – 9.9.2007

 

Huippaus ja humaus. Maalauspäivä, laskeudun lattialle väreineni ja maalaan kahdeksan tuntia erityisen innokkaasti. Olin ajatellut, että tänään, torstaina sen on valmistuttava yli kuukauden kestäneen työrupeaman jälkeen. Neljän maissa maalaan viimeiset kuviot ja nousen ylös konttausasennosta. Koen pientä huippausta niinkuin aina pitkän maalausjakson jälkeen. Kun tästä on selvitty, tulee toinen pitempikestoinen humaus. Silmäni kirkastuvat ja jalkani korjaavat tiheään seisoma-asentoa. Pian tajuan, että maalaukseni on enemmän kuin valmis, siihen on tullut jotakin, mitä en osannut odottaa. Se on voimakkaampi tunnelmassaan ja puhuu enemmän kuin ehdin kuulla. Kierrän maalauksen moneen kertaan ja lopulta kiipeän parvelle nähdäkseni kokonaisuuden paremmin. Näköalatunnelmissa otan repun ja riennän Heikintorille, ostan leivät ja piimät ja kioskilla täytän lottorivin. Neljän tunnin kuluttua huomaan, että lompakkoni on kadonnut. Poliisilaitoksella katoamisilmoitusta tehdessäni tajuan, että juuri valmistunut maalaukseni oli varastanut minulta arkikontrollin ja lompakkoni löytänyt paremman omistajan.

Markku Keränen

Siirry sivun alkuun