Katri-Maria Huhtakallio

Paloja paratiisista

Tervetuloa avajaisiin keskiviikkona 8.1.2025 klo 17-19.

Työskentelyni keskiössä kulkevat ajatukset ihmisyydestä ja elämän epätäydellisyydestä. Sanonta ei omena kauas puusta putoa on toiminut lähtökohtana omena-aiheisille veistoksille parin viime vuoden ajan. Omena toimii vertauskuvana periytyville tai kuvitelluille ihmisen ominaisuuksille. Osaltaan teosten aiheet syntyvät myös rakkaudesta puutarhaan. Puutarhaan, joka toiveissani on kukkiva paratiisi, mutta todellisuus on raadollisempi. Kaikkea on joko liikaa kerralla tai ei ollenkaan. Puutarha on hikeä ja paarmoja, tuholaisia tai pilaantuvaa satoa, mutta se kuvitteellinen puutarha – paratiisi – saa aina yrittämään uudestaan. On olemassa kaksi puutarhaa. Kirjailija Michael Pollanin sanoin: Ensimmäinen on kirjojen ja muistojen puutarha, sääsketön ja ikuisesti kukkiva ulkoilmautopia, jossa luonto täyttää toiveemme ja meistä tuntuu kuin olisimme täysin kotonamme. Toinen puutarha on todellinen paikka.

Usein teosten taustalla on arkinen tunne tai kokemus. Ne ovat kuin päiväkirjamerkintöjä, muistiinpanoja ajatuksista, joita en osaa sanoittaa. Aloittaessani en aina tiedä enkä haluakaan tietää, minkälainen teoksesta on syntymässä. Kun jättää noudattamatta suunnitelmaa, saattaa materiaali ohjata suuntaan, jota ei itse olisi osannut kuvitella. Annan teoksen rakentua intuitiivisesti tunteen ja materiaalin ohjaamana.

Teosten pääasiallinen materiaali on keramiikka, sillä se mahdollistaa vaistonvaraisen työskentelytavan, jossa muotoa ja pintaa voi muokata lähes loputtomasti. Keraamisissa materiaaleissa viehättää myös yllätyksellisyys, jolta ei voi välttyä edes tiedon ja kokemuksen turvin. Keramiikkauunin avaaminen on aina jännittävää. Niin moni asia vaikuttaa lopputulokseen. Ennalta varmoja tuloksia saisi vain käyttämällä aina samoja raaka-aineita, tekniikoita ja polttolämpötilaa. Perfektionismiin taipuvaiselle luonteelleni keramiikka opettaa sietämään epävarmuutta ja epätäydellisyyttä. Pyrin tahallisesti tuottamaan yllätyksiä vaihtelemalla materiaaleja sekä kerrostamalla useita lasitteita päällekkäin, jolloin lopputulosta voi vain arvuutella, mutta ei täydellisesti ennakoida. Materiaali itsessään saa sinetöidä teoksen.

Hidas työskentelyprosessi pakottaa myös hiljentymään ja pysähtymään työn äärelle. Työ auttaa kestämään arjen kiirettä ja vastoinkäymisiä. Lopulta keramiikka ja puutarhanhoito ovatkin luonteeltaan hyvin samanlaisia. Sitä kuvittelee voivansa hallita ja muokata, mutta ainoastaan kuuntelemalla materiaalia ja toimimalla yhteistyössä sen kanssa, voi ainakin toisinaan saavuttaa tavoitteensa.

_{Teoskuva yllä: Lankeamus, 19x20x19 cm ja Sulamispiste, 18 x18x18 cm, lasitettu kivitavara, 2024.  Valokuva: Tiina Tervo}

---

–Valmistuin taiteen maisteriksi Aalto-yliopistosta vuonna 2017 ja olen toiminut siitä asti kuvataiteilijana. Teokseni ovat figuratiivisia eläin- ja ihmishahmoja tai luonnon elementtejä, joiden lähtökohtana ovat ihmisyys ja tunteet. Saan inspiraationi arkisista kokemuksista ja havainnoista.

Materiaalini on pääasiassa keramiikka, johon toisinaan yhdistän muita materiaaleja kuten puuta,
metallia tai tekstiiliä. Teoksiani on hankittu mm. Suomen käsityön museon sekä Valtion taideteostoimikunnan kokoelmiin.

_{Kiitokset Taiteen edistämiskeskukselle näyttelyn tukemisesta.}