Tule kuuntelemaan ja kysymään lisää, lauantaina 23.5. klo 14-16. Näyttely päätyy, viimeinen näyttelypäivä!
KADOTUKSEN JA KUOLEMAN PELI -näyttelyn taiteilijat Reetta Gröhn-Soininen ja Satu Kalliokuusi keskustelevat kuvataiteilijan työstä nykyajassa sekä avaavat omien teostensa työvaiheita.
Näyttelyn taiteilijat pohtivat teoksissaan niitä näkymiä ja tuntoja, joita vallitsevassa ajassa koemme sekä henkilökohtaisesti, että globaalisti ja kuinka tämän tavalla ja toisella hyvin vaativan maailmantilanteen kestämme. Entä miten luonto sen kestää?
Galleria Aarnin näyttelyssä on esillä Gröhn-Soinisen puuveistoksia, sekä Kalliokuusen maalauksia luonnonkasvimusteilla ja soijatemperalla.
Kysyimme jo jotain, keksi sinä lisää ja tule Aarniin.
Miten työskentelet? Teetkö luonnoksia?
Reetta Gröhn-Soininen:
– Työskentelen usein isojen teoskokonaisuuksien parissa. Työ on joskus sarjoittaista riippuen mitä puumateriaalia kulloiseenkin työvaiheeseen tarvitsen.
– Sahaan paljon myös saarimökilläni metsässä pitkästä puutavarasta.
– Näen muodot pois ottamalla.
– Luonnostelen ylimalkaisesti, työstäminen on vuoropuhelua puun kanssa.
Satu Kalliokuusi:
– Työskentelen yleensä hyvin hitaasti, sillä teen useita kerroksia maalatessa. Joudun myös ajoittain odottelemaan värin lopullista sävyä, sillä kasviväreistä useimmat haalistuvat. En tee luonnoksia, vaan maalaan suoraan paperille.
– Maalaustekniikassani on tiettyyn pisteeseen asti olennaista yllätyksellisyys. Yleensä työstänkin useampaa teosta yhtä aikaa.
Mikä tuottaa työskentelyssä sinulle eniten iloa?
Reetta Gröhn-Soininen:
-Iloa tuottaa työn fyysisyys, pidän väsymyksen tunteesta lopetettuani työskentelyn.
Pidän myös teräketjuöljyn tuoksusta.
Satu Kalliokuusi:
-Kuvataiteen tekemisessä lähes kaikki muu tuottaa puhdasta iloa.
Nautin värien valmistamisesta alkaen kaikesta, mitä teosprosessissa tapahtuu – ja tuskin maltan odottaa, että saan teoksen valmiiksi.